Sunnuntai p�iv�n antihuumaa

Jeeep jep jep jep. Aavistuksen krapulaa j�lkipotevana uudella tukalla ja fiiliksill� istun sunnuntaita kotona. Ulkona tuulee raivona. Hirve� myrsky. Aamusta oli ihan tyhj� kaupunki. Her�sin kymment� vaille kymmenen ja armeijassa opitun "nouse muka her�nneen�, k�y pesulla ja nuku k�vellen k�skettyyn paikkaan" tekniikan my�t� l�ysin itseni kymmenen maissa kampaajaltani. Tukkaan tuli harmaan hopeahkoa vaaleata ja mustaa. Kerrassaan tyylik�st�. Kotiin tullessani aurinko porotti tuulen seassa ja kadut kaikuivat sunnuntaita. K�vin torin ainoasta yksin�isest� kojusta ostamassa k�mppikselle viimeisill� rahoillani tulppaaneja huomisen yst�v�np�iv�n kunniaksi. Siit� asti olenkin vain sy�nyt, p�kitt�nyt s�ngyll� katse tiiviisti telkkaria t�ll�tt�en ja muutaman kuvan uudesta p��st�ni napsaten - kaikki j�rkev� teht�v� on j��nyt tekem�tt�. Pit�isi jaksaa pest� pyykki�. Illalla ehk� menen katsomaan yst�v��ni n�ytelm��n joka sai eritt�in hyv�t arvostelut t�n��n turun sanomissa. En tied�, sen j�lkeen samaisen yst�v�n kanssa pit�isi viel� menn� turisemaan ja istumaan iltaakin. En tied�. Olen hyvin v�synyt ja toisaalta tahtoisi vain tunkea ihmiset ulos asunnosta ja ly�d� oven lukkoon, k�perty� peiton alle, ly�d� luurit korvaan ja kuunnella musiikkia. Pusertaa silm�t kiinni ja sulkea kaikki maailma pois minusta. Ei jaksaisi edes puhua. On ollut kuukausi kaupalla koko ajan seurassa. Nyt armeijan aikana viel�p� 24/7 sosiaalisessa kanssa k�ymisess� ihmisten kanssa. Silti tuolla alla muhii kaikki isois�n kuolemat, el�m�n muutokset etc asiat ja vain pyh� kyll�styneisyys OLEMAAN SEURASSA. Hetki, puoli p�iv�� tms ihan vain itselleen vaikka tietokoneella istumista niin etten tuntisi, ett� se on joltain muulta pois, ajan tuhlausta tai jonkun odotuksia vastaan. Oolrait, v�synytt� juttua mutta suokaa se. Jos saisi sylin johon hetkeksi halutessa pys�hty� ilman odotuksia ja vaatimuksia - ookoo. En pysty t�ll� hetkell� muuhun kuin omaan el�m��ni. Niin se vain on. Tuntuu, ettei pysty hengitt�m��n. Henkisesti. Ach, t�m� on sunnuntaita minussa. Frank Zappa soi ja aivot pehme�t. Ulkona mit� hirve�mpi myr�kk� ker�� voimaa allensa, tekisi mieli menn� savuukkeelle mutta ei kehtaa. Ne jotka ovat t�t� valitusvirtt� sivuiltani enempikin lukeneet tiet�v�t varmaan kokemuksesta, etten pid� lainkaan sunnuntaista. No, onneksi n�en yst�v��ni ehkemmin illalla ja p��see l�pisem��n. Her�isi vain sit� ennen niin olisi jees. Kun on palveluksessa, ei pysty ajattelemaan mit��n - tekee vain ja on. El�m� menee omaa eloaan siviiliss� ja kaipaa yst�vien kontakteja, joita on kovin v�h�n. Itsell� ei todella varaa pit�� hulluna yhteytt� sill� tienaan kahdessa viikossa sen 50e p�iv�rahoista ja seh�n nyt menee aina lomilla sy�miseen ja juomiseen. En ole aikoihin saanut aikaa itselleni. Olen r�j�hdys pisteess� ja turhaantunut. Ja kahden vaiheilla.

sunnuntai, helmikuu 13, 2005 |  |  |